Marja Mattlar - Olipa kerran lyrics

"Olipa kerran" on alkuna sadun monenkin ihmeellisen. Niissä prinsessat, haltiat, noidat ja muut elävät seikkaillen. Kaikissa saduissa juonena läpi huimien sattumien on taistelu välillä hyvän ja pahan, ikuisten kumppanien. "Sen pituinen se" on lopussa joka tarinan kunnollisen, ja loppu, vaikkei välillä uskoisikaan on tietenkin onnellinen. Minäkin pääsin satuun kerran, se oli silloin kun tutustuttiin. Oli prinsessa, prinssi - ja mitäpä muuta enää mukaan tarvittiin. Minä lupasin paljon, en arvannut, miten ihmistä heitellään. Miten usein kivulla kivitetään, harvoin suukkoihin peitellään. Meidän satumme prinssi ja prinsessa ovat välillä noitia, ja hyvä haltia toisinaan on aivan huka**a. Aina joskus on sadussa kohtia, jolloin tuntuu selvästi, että juoni on haihtunut, hyvä on vaihtunut pahaan pysyvästi. Eikä onnesta tiedä, kun epäilee joskus, onko sadussa oikea**a vai täytyykö käännellä sivuja, alkaa uudessa tarina**a. Tämä satu on kestänyt vuosia, eikä loppua vielä näy. Lohikäärme on nähty ja peikkoja niinkuin saduissa joskus käy. Kun edessä odotti risteys, oli paluu mahdoton, tuli tutuiksi väärät ja oikeat tiet, umpikujakin aukoton. Ja sen tarinan juonen, sen punaisen langan, jonka tietäisi niin mielellään, sen näkee vasta kun periltä pääsee taaksepäin silmäilemään. Sadun tunnelman löydän jälleen, kun metsässä kuljetaan tai nukkuvan lapsen harrasta rauhaa yhdessä katsellaan. Minä lupasin paljon ja tiedän nyt, miten saduissa selvitään: vaikka aarre välillä hävitetään, se myös uudelleen löydetään.