Öin ja päivin, illoin, aamuin Sinua aattelen alati Saman tunnen tuskan tunnon Saman tunnen tuskan Liemme luodut toisillemme Emme toistamme tavanne Näin sinut vapisevaksi Silloin ma vapisin itse Tyynnyit taasen tyynemmäksi Jäähdyin jällehen sinulle; Liemme luodut toisillemme Meitä ei ikä erota Erottavat entismuistot Tuskat tunnetun elämän Vaiko kaksin kahlehtivat? Öin ja päivin, illoin, aamuin Tuota aattelen alati Pihlajata kukkivata Syksyn synkeän pihoilla Maata marjan kantavata Alta kirren ja kinosten Ja tuota enemmän tuumin Lemmen myöhän leimausta Uhkausta ukkoshetken Syksyn rakkauden rakeita Niinkuin kosto kolhaisevat Niinkuin rauta rankaisevat Niinkuin tuomio tulevat Tuskan päivä päälle saavat Soisin että oisit toisin Soisin, enkä soisi, sillä Tuollaisna sinut ma tunnen Tuollaisna sua rakastan: Orjana oman elosi Vankina vapahan vaalin Velvoituksesi vela**a Tehtäväsi täytännössä Suistaen sydänsurusi Heleällä hengelläsi Jos toisin tekisit, armas Armastaisin sua vähemmän Vaikka näin tekevän tiedän Mulle sun murhetta enemmän Öin ja päivin, illoin, aamuin Sinua itkenen ijäti! Kuitenkin iloitsen, armas Että näin elossa kerran Kevätlempeni unelman Itsellensä uskollisen