Kuusumun Profeetta - Muistokirjoitus lyrics

Kivet jäisevät kupeestaan heijastaa Kasvot jäätiköin herrain kalvakkain Irveestä muinaisten tuonpuoleisten Seisahtuu puron virta ruosteinen Ovat ainiaan eläneet kalvakkaat Heillä ajan avain kultainen on Avain menneitten tulevain koitosten Kiveen kirjoitetuin kohtaloitten On miljoona vuosista vierinyt taa Sekasorrossa, raivossa käyden On sielut toiveikkaat tahriintuneet Kulkiessaan koston tietä myöden Ovat nousseet syvyyksistä iäiset Unen silmiltänsä luoden Jäiset myrskynsä järviin langettaen Meriin, metsiin ja laaksojen uomiin Kaiken peittää jää, lumi, viima Railoiks jäätiköt ulvoen halkee Iäisten varjot kinokseen Luo aurinko siintävä purppuraiseen Tähyävät silmät leiskuvat Ajan taakse kaikkeuden iäisyyden Nähden kohtalon portit peitos kivien Jotka raunion jäljiltä jäänee En auringon enää milloin nousevan nää Kalvenneet näystään iänikuiset Seisahtuneet ajan porttien suuhun Näky ihmiselon surkean kohtalon Peitossa surun katkeraan kyyneleeseen Kiven lail' kyynel vierähtää Toivon tietä kaikkialta etsiessään Kai kohtalo ihmisolennon On sydämemme ja punainen huomen Monumentiksi taistelevan ihmiskunnan Ampuvat ylistykseksi taivaan Muistokirjoitukseksi ihmisen Sinkoavat uljaan Saturnuksen Sinkoavat Marsin, Kuun, Venuksen Uranuksen, Pluton, Neptunuksen Muistoksi ihmissielun syöverin Joka jättää jälkeensä elämän arvoituksen