Pikkulinnut kivettyneet istuu hiljaa oksillaan, jyrsijätkin jähmettyneet kivisissä koloissa, yksin kylmä itätuuli kivisissä oksissa, päästää äänen vääristyneen, kivi kiven kolahtaa... Metsien humina ei koskaan enää soi, tuhmat tuulet tullessansa myrkkypilvet toi. Metsien humina ei koskaan enää soi, vain tuuli kivimetsissämmme vaikeroi, oi-oi-oi! Väri harmaa arvokas on metsissä nyt vallalla, jos lähdet sinne kulkemaan, niin ota Geiger mukaan, pikkulinnut oksillaan ei koskaan ala laulamaan, kivisiä marjoja on mahdotonta poimia...