Tuntuu, että väärästä irti ei pääsisikään Minkä täytyis säilyä, onkin taas häviävää Tuntuu, ettei lähellä tarkasti nää minnekään Mutta kaukaa itsensä takaisin saa kääntymään Vois lojua sunnuntaisin vain matolla Ja juoda kahvia Tai lukea ääneen kirjasta lauseita Ois huoletonta ja Pois rinnasta mykkä solmu Eikä aina niin ikävää Mikä se onkaan, mikä ei rauhaa tarjoa ollenkaan Juna**a penkin kenelle säästää Tähänkö pöytään jään Ne, jotka lähtee, pitääkö päästää Ja kuka mut löytääkään Tuntuu, ettei ikinä onnistuis valitsemaan Entä jos tää elämä lipuukin pois nopeaan Vois lojua sunnuntaisin vain matolla ja juoda kahvia Tai lukea ääneen kirjasta lauseita, ois huoletonta ja Pois rinnasta mykkä solmu Eikä aina niin ikävää