Surujen sillalta näin Tummien aaltojen uivan merelle päin Ne ikäväni pintaan sai Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchco*kin linnuista kai Kaipuuni nousee siivilleen Kuka keksi rakkauden Nähdä surujen sillalta sain Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain Yksi lähti ja laskeutui Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui Sille esitin kysymyksen Kuka keksi rakkauden Yö oli niin valkoinen Kun puhalsi palkeet rakkauden Tähdenlentona kai Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain Joku kätkee kysymyksen Kuka keksi rakkauden Kuka sai aikaan sen Surujen sillallakin se kulkee Ei se lähde hengiltä millään Tähtien tomuna se leijailee Ja syttyy kuin itsestään Joku keksi rakkauden Jos sinä et jäis En minäkään täällä olla vois Eikä ikäväni tänne jäis Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois Tyydyn vastaukseen Joku keksi rakkauden Ja sinä toit minulle sen