Julma-Henri & Syrjäytyneet - 010706 lyrics

Porthaninkatu, yksiö, yksilö, älä luota keneenkään niin sua ei koskaan satu mä teen sen joskus, mutten tänään, ehkä huomenna, muttei tänään välillä tärinä, ja höyryissä nöyryys, raaputin hissin seinään; ei ikinä enää, opi esimerkin kautta, se olen minä äiti huolissaan an*lysoi käytöstäni, yritän olla mukava, an*lysoin käytöstäni ainoa joka sieltä ponnisti, mutta normaaleiden maailma**a, niin huka**a etten vain eroaisi muista, vittu tässä iässä kaipaa hyväksyntää oonko mä takana vai edellä, ja kysynks mä keneltä? Unelmat olikin vaan unelmia, aidan toiselle puolelle typeriä kuvitelmia haluaisi olla rauhas, vaikken haluais ku tajuais mitä sitä haluais mä tarviin aina jonkun johon asettaa toivon, sillä ilman sitä toivoa ei oo, ja ilman toivoa ei jaksa kahlata tässä paska**a, toivo et mä pääsen perille saa mut jatkamaan monesti mä oon asettanu toivon johonkin henkilöön ja todennu että; vittu ei tää toimikkaan ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se on vitun raskasta jatkaa taas kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä, tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny – se on sussa. Sairasloma, sairas loma, elämä on peli katson sitä katsomosta liian vähän neuvonantajia, ja liikaa neuvoo antavia itkettääkö sitä liikaa, vai miksi vitussa se nauraa? ainoona selvänä tässä poruka**a tuntuu että mä oon ainoa joka vetää jotain yksinäistä ollakseen yksi näistä, tai yksi niistä, se syyksi riittää kuka tätä maailmaa selvin päin jaksaa, ja miksi jaksais? tykkää unista liikaa, hereillä vallitsee inhorealismi, unissa peilistä menestyst tsiigaa, hereillä nisti.