Rungolla tauteihin kaatuneen puun Kokoontuu valvojain kerho Armoa tunne ei yö marraskuun Tuuli kuin rautainen verho Otsoni, otsoni, unta en saa Vaikertaa siili ja huomaa Karhukin kaipaisi lohduttajaa Vierellään valvovaa kuomaa Siili, voi siilini, minkäpäs teet Puikoissa on insinöörit Taivaan on mustaksi rämettäneet Myrkkyjä syöksevät röörit Otsoni, otsoni, näinköpähän Ihminen järkeä käyttää Kontio murahtaa: "Tyhmenevän Ahneesti ihminen näyttää" Aika on, siili nyt sun sekä mun Harkita muuatta seikkaa Koisataan kesä ja herätään kun Syksy taas eloa leikkaa Otsoni, otsoni, pohdiskeluun Riittääkö älliä meillä Virneessä on mesikämmenen suu Viisautta kylliksi heillä