(Säv. Reijo Lehtovirta, san. Juha Vainio) Seinänaapurini mandoliinin osti. Sillä lailla yhteiskunnalle hän kosti. Talonmieskin lipun puolitankoon nosti. Aina mandoliini soi, Naapurini konsertoi, Säveltäjää usein tunnistaa ei voi. Pelin pikavirittää hän perjantaina. Turha tarkkuus siinä puuha**a ei paina. Iltatuulenviestin tuntee toki aina. Itseään myös virittää, Kaataa teehen terävää. Soiton sekaan myöskin tekstin mölyää. Stenka Rasinia kuullaan pitkin yötä. Siitä selvän ottaminen on jo työtä. Kaikki kyynelissä elää taiteen myötä. Lauantaina paussi on. Naapurini varaston Täyttää, sitten jälleen alkaa soitannon. Peli vinkuu, vonkuu, mankuu niin kuin kissa. Huutaa niin kuin väkijoukko juovuksissa. Koko viikonloppu menee konsertissa. Alkaa arjen harmaus. Se ei ole pelastus. Naapurini treenaa, se on kutsumus. Alkaa arjen harmaus. Se ei ole pelastus. Naapurini treenaa, se on kutsumus.