(Säv. & san. Juha Vainio) Lentokapteeni Laitinen Dakotalla Mua kuljetti kuuskytä-luvulla. Ensi kertaa kun vierailin Laihialla Varustettuna kaksrivipuvulla. Oli salkku ja muutama nuotti, Toivo Kärki nuo lauluni tuotti. Minut Laitinen kentälle puotti. No, sitten taksiin ja keikalle vaan. Laihiaan, Laihiaan Tultihin keikalle vaan. Koskaan unohda en sitä lauantaita, Jolloin käväisin Laihian lavalla. Tuli järjestysmies yllään villapaita, Mulle haasteli hän tällä tavalla: Tairat ollakkin aikaanen jannu, Kun ittes liikkeelle oot ny jo pannu, Tänään lauleloo Rahkoosen Hannu, Mut pääset ilmaaseks tanhuamaan. Laihiaan, laihiaan, Ilmaaseks tanhuamaan. Ja kun tarkistin asiaa allakasta Olin kerrankin aikaani edellä. Viikon päästä mun oli määrä vasta Siinä paika**aa lauluni vedellä. Silloin sekosi vähäkin älli, Oli mulle se sellainen tälli. Kuinka rahasta selviää sälli, Jos se viikoksi jää Laihiaan. Laihiaan, Laihiaan, Viikoksi jää Laihiaan. Olen juttuja kuullut nuukudesta, Joka Laihialla ois ylivertaista. Mutta itse mä kerron kokemuksesta: Auliutta vain koin ainutkertaista. Koko viikon ne siellä mua juotti. Kaikki nuoruudenkuntooni luotti. Tuli keikkani mut hävis nuotti, Enkä muistanut sanojakaan. Saapui järjestysmiehiä kaksi, Ne sano: Maksetahan palakka ja taksi, Meille tuloo se halvemmaksi, Ettei laulaja tää Ensi viikoksi jää Laihialle norkoolemaan.