Päivän kehrä Pohjola**a hehkuu aniharvoin Luonnossa niin ankara**a mitataan muin arvoin Kuukausia kestää yö Pimeässä kansa syö Pimeässä tehdään siellä melkein kaikki työ Vain sorsa lentää pohjoiseen, Maahan outoon sohjoiseen Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen Vain sorsa sinne vaivautuu Rantaliejuun kaivautuu Ma**apaalitehtaan varjoon paikkaan suojaiseen Vaikkei edes pelikaani tyhmin sinne lennä Siellä on mun kotimaani, sinne tahdon mennä Kuokka, mies ja turvesuo Muistoillensa kansa juo Muistellen se laulelmansa kaihoisimmat luo Vain sorsa lentää pohjoiseen, Maahan outoon sohjoiseen Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen Vain sorsa sinne rantautuu Missä heikot antautuu Sinne juuri, sinne meille pesän myös mä teen Ystäväni sisukkaasti siellä ahkeroivat Pimeässä lentää laasti, yössä sahat soivat Sisu vain, ei mikään muu Mökki sillä valmistuu Vaikka työmaan valaiseekin ainoastaan kuu Vain sorsa lentää pohjoiseen, Maahan outoon sohjoiseen Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen Vain sorsa siellä suoriutuu Suolla munat kuoriutuu Ikiajoiksi jäI tämä kaipuu sydämeen Vain sorsa lentää pohjoiseen, Maahan outoon sohjoiseen Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen Vain siellä onni vallitsee Siellä sorsa hallitsee Rehevöitynyttä rantaa yksin poikineen