Jodarok: Meidän todellisuus on jotain helvetin pieniä hituja Joista syntyy isompia hituja, lopulta alkuainenippuja Kukaan ei oo koskaan nähny niitä hituja Mut ilman niitä matikkanaamojen laskut menis päin vittua Kaikki samaa tavaraa, eri tavoin sekasin Sit loput selittää niiden välisen vetovoiman mekanismit Ne meidät kiertämässä lähimmän tähden lämmössä pitää Mut tää ei oo mitenkään varmaa, vaan todennäkösintä Laajeneva avaruus, täynnä mustia reikiä isoja Nekin on oikeastaan havaittu vaan jonkun nörtin ruutuvihossa Hiukkaskiihdytin voi toimittaa teoriat romukoppaan Joten meikä ei ala tieteileen et mitä me olennot ollaan Jontti: Se on kaikin puolin hämypositio, tää Jontin katselmusvinkkeli Kokemuksen kautta joutunu havaitseen, et se vaan ei oo niin Et fyysinen materia ois kiinteetä, me biologisia koneita Ei tietosuutta, joka viimekädessä asuttais eläviä olentoja Mitä siihen vois sanoa, ku kohtaa kasvoist kasvoihin transendentin? Etsiskelin, löytelin - koputtelin hies ja mulle avattiin Kaninkolo vaan syveni, en löytäis takas, enkä aio yrittää Absoluuttinen totuus - ja teitä sinne yhtä monta ku meitä Vittu! Tämmösen kipaleen skrivaaminen tuntuu järjettömältä Selvennä selvittämätöntä; pakko se on ku meininki on eläimellistä Oon syyntakeeton, en tee mitään - tää lättykin vaan tapahtu Havahdu ajan henkeen, älä mieltäs telkee, kohottaudu "Onks nää läpät totta ... Mikä on oikeestaan totta? ... Ne miettii yksiöissä, mitkä ei totta ... Ei töllö, bongi, ei niistä tuu mistä kirjottaa Onks tää totta vai vaan kollektiivist unta? Onks nää läpät totta? Mikä on oikeesti totta? Ne miettii yksiöissä - mikään ei totta ... Ei neliraituri, ei mikki eikä kaljakoppa Onks tää oikeesti totta vai kollektiivist unta?" Jontti: Mieli yli matelijan - ne koittaa tehdä susta aterian Onneks meis on niin paljon lisäaineita et tuskin syömäkelposii ollaan Lampaaks jalostettuu, jatkettuu, teurasvalmist huttuu Ties minkä reptoidi-Annunakien jalostama orjarotu Semmost vääntöö tääl on meneillään et Ilmestyskirjaki kalpenee Niin se kai menee et pyhä henki pyhän satukirjan kaut ilmenee Langennut olento koittaa konttaa tääl ikenet veressä eteenpäin Oppii läksyjä ja kasvaa - mut miks? Mikä on pointti? (Hä?) Loputon luuppi, pakkopaita ja pehmustettu huone? Niille jotka syventyy liikaa, se on terveen yhteiskunnan luonne Psykoaktiiviset abstraktiot voi mun puolest vaporoituu Ja mustien maagien kandee koittaa kovempaa jos yrittää mut noituu! Jodarok: Vuoret kelluu, kivet räjähtää Perus-Pirkko lähettää kosmista värinää, se on vaan elämää En haluis mitenkään hyökkiä kuten kusipäinen syyttäjä Kiteytettynä: maallinen meno on Tallinkin tax free-myymälä Kuun pimeen puolen aivopankki aivot kahlitsee Hallitsee radio-ohjatut orjat laittaan asiat mallilleen Skitsoilua ja harhaa, joo no tuo onkin varmaa Ja se tuhatvuotias opus josta ne sopivat faktat valkkaa En tiiä onko hämäys vahinko vai jonku strategia Just siks pidän mun mielen yli materian Aistit sano; se on aivan sama, se on vaan mun mielipide Nää on vaan mun näkemyksiä, sul on vapaus miettiä ite "Onks nää läpät totta ... Mikä on oikeestaan totta? ... Ne miettii yksiöissä, mitkä ei totta ... Ei töllö, bongi, ei niistä tuu mihin kirjottaa Onks tää totta vai vaan kollektiivist unta? Onks nää läpät totta? Mikä on oikeesti totta? Ne miettii yksiöissä - mikään ei totta ... Ei neliraituri, ei mikki eikä kaljakoppa Onks tää oikeesti totta vai kollektiivist unta?"