Astun alas tänne ajatusten tasolta Suurinta viisauttaan tyhjentävä sanonta Teidän luonne se suojaa silmät valolta Ei pystytä ymmärtämään olemuksen saloja Yli rajojen henkeä salpaavaa Silmästä silmään maailmaamme valtavaa Kaikkialla kaunista valosalla puolella Kaaoksessa järjestys, ei eilen, ei huomenna Tässä ja nyt, täällä syntynyt Vastaus jota ei osaa kysyä mikään kysymys Melkein ku kutsusta mä saavun paikalle Aurinko puhaltaa värien kirjon taivaalle Sitä katsellessa se välähtää mielessäni Ollaanko me vankeina vai pidänkö mä itseäni? Pyrin vapaaksi vaikka tietoisuudesta kadoten Yhtä yli rajojen, mennään Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Miten voi uskoo vasta kun näkee Jos ei saa uskoo kaikkee mitä näkee, otan silmän käteen Ja pistän sen taskuun maailmaa parantamaan En rajota kokemaani silmällä havaittavaan Mä puhun sisältä (sisältä) Ei se mitään vaikket täysin ymmärrä, en minäkään aina Yllätän useesti itteni täyttä ymmärrystä vailla (vailla, vailla) Täyttä ymmärrystä vailla Mä nään tunteita ääniaalloilla Ratkasujen perässä, mut säästän pääni kaavoilta Tietosena haavoista teidän kanssa käsi kädes Ja vaan yhdessä me mennään muureista läpi, täten Kohotan maljan seuraavalle sekunnille Kartanoiden käytäviltä omaisuutta repulliseen Olkoon tämä kutsu, olkoon tämä alote Yhtä yli rajojen, tervetuloo Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen Y-y-y-yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli, yhtä yli rajojen Yhtä yli