Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen Sen alla väreilee, sen alla järisee Sen alla elämä on vaaraa Oudon ryppyinen on järven pinta murheinen Mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen Huumaavaan kauneuteen Niihin aikoihin kun kurjet suutelee Niihin aikoihin sammutan auringon Suljen kuin television sen pois Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan Kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan Mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen Silmien kosteuteen Niihin aikoihin kun kurjet suutelee Niihin aikoihin tuijotan liekkeihin Taustalla kuulen äänet kaupungin Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan