Katselin kuviasi taivaankannen kirjoista kerran Sä olit hiljaa, hymyilit Tuijotin kultalangoin kirjailtuja kuvia kauan Sä olit hiljaa, hymyilit Kun rajut räjähdykset rikkoivat maan raihnaisen rauhan Sä olit hiljaa, hymyilit Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu Syvällä silmissäs timantit kavalasti hehkuu Kauneuden hetkellä haihtuu Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu Veisasin liian kauan kaik**e sun kauneinta virttäs Sä olit hiljaa, lähdit pois Kun rannat räjähtivät riekaleiksi kauneinta virttäs Sä olit hiljaa, lähdit pois Katselin kuviasi taivaankannen kirjoista jälleen Sä olit hiljaa, lähdit pois Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu Väsynyt todellisuus hiljaa ohitsemme ontuu Kauneuden koitteessa haihtuu Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu