Mä seisoin olohuoneessa tuijotin broidin kanssa/ Ku hirveen huudon jälkee faija lähti pois himasta/ Mä olin kolme, enkä tajunnu sit oikeesti/ Ei ollu hajuukaa et oma faija pois meni/ Se lähti maailmalle, ja uuden perheen perää/ Ja osallistumisest kehtas vetää herneet nenää/ Se haasto mutsin oikeutee, mut mite kävikään/ Ihan sama faija, en mä käske välittää/ Ja meni kuukausi ennenku taas sut tavoitin/ Sun piti rakastaa mut hylkäsit vaa mut ja broidin/ Sul oli uus perhe, vanhan jätit matkalle/ Mä en vuoda kyynelii, oon yrittäny tappaa ne/ Se päivä kuukaudesta saa meikän taas kaipaamaa/ Niit vanhoi vuosia ku viel hengattii faijankaa/ Mut kuha sillon tällön tuut moikkaan tät kaljupäät/ Koska mitä kävikää, sä tiedät et I love you daad/ Tää menee faijalle, vaikket ollu paikalla Oot silti mun sydämes, vaikka oisit kaukana Ei tää oo helppoa, munkaa tästä puhua Ikinä ei puhuta, nää geenit kulkee suvussa Ei mitään tarkotusta kerää tällä toiveita, nää sanat on oikeita, ja mä oon oikeessa ei tää oo helppoa munkaa tästä puhua, ikinä ei puhuta nää geenit kulkee suvussa. Mun on vaikee alottaa tätä järkevästi, kasvoin mutsin mukana sillon ku sanoit hyvästi/ Kolmee vuoteen ei nähty, eikä sanottu sitä, sä oot mun oppi-isä, paljon enemmän ku tiedät/ En haluu kitistä isä, en mä oo katkera, Jos mä puhun suoraa oisin, tarvinnu sua lapsena/ sikana Nyt se aika elää haavoissa nii syvällä/ Mä toivon et sä ymmärrät, ku tää painaa mun sydäntä/ nii paljon Sä tiedät miten otteen Nikosta oot menettäny/ Sä oot mun esikuva, ja siks annat paljon enemmän nyt/ Vanhan koulun äijii, piti reitit valita/ Olit steissin jengis ja kävit paljo salilla/ Tää on rankkaa, mä rakastan ja mietin usein/ Mä oon ku sä, ja se sen sydämmes tunnet/ Sä annat parasta, sen mä susta huomasin/ Tiedän tää on vaikee aihe, mut tuun pysyyn luonasi/ aina Tää menee faijalle, vaikket ollu paikalla Oot silti mun sydämes, vaikka oisit kaukana Ei tää oo helppoa, munkaa tästä puhua Ikinä ei puhuta, nää geenit kulkee suvussa Ei mitään tarkotusta kerää tällä toiveita, nää sanat on oikeita, ja mä oon oikeessa ei tää oo helppoa munkaa tästä puhua, ikinä ei puhuta nää geenit kulkee suvussa. Mun pitää päästää tää mun sisästä/ Mä teen verseen maailman parhaasta isästä/ Sä kasvatit mut hyvin vaik välil oon hankala/ Vaikee sitä uskoo haluun palaa takas aja**a/ Mä kaipaan kalareissuja/ Ja saunailtoja, sä miehen teit musta/ Sä opetit mut tekeen duuneja/ Jos mä haluun joskus saavuttaa mun unelmat/ Ja vaikka ootki välil kaukana/ Pidät huolen La**est, Laurast, Tinusta ja Laurasta/ Ja musta, mä en haluu et sä lähdet menee/ Sä teet kaikkesi, meidän perheen eteen/ Sä paiskoit duunii ja toit leivän pöytään/ Kiitos, ei sua parempaa voi löytää/ Tää tulee multa, sä oot laulun arvonen/ Mä rakastan sua Matti Anttonen/ Tää menee faijalle, vaikket ollu paikalla Oot silti mun sydämes, vaikka oisit kaukana Ei tää oo helppoa, munkaa tästä puhua Ikinä ei puhuta, nää geenit kulkee suvussa Ei mitään tarkotusta kerää tällä toiveita, nää sanat on oikeita, ja mä oon oikeessa ei tää oo helppoa munkaa tästä puhua, ikinä ei puhuta nää geenit kulkee suvussa.