Oli yö syksyinen sinussa tyhjyys tuskallinen ovelles onnistuin rämpimään, päästit luoksesi lämpimään Hieno yö, helvetin hieno yö Olit ollut aiemmin vain joku jota tapailin, en pelleillyt enää en kyennyt muuhun kuin itkemään ja entisen ylpeyden pois kitkemään Autoit, minulle rauhan laitoit pikkuhiljaa kuukausien kuluessa pois talvisten Kertoisit, mitä löysit minusta silloin, tiedä en Kuitenkin minulle annoit, jotakin kun palaset yhteen kannoit Tuli kevät ja tullessan toi sen elämääsi, jonkun toisen Oli teiltä pois useasti, ohitseni katsoit kaipaavasti Se vaikeaa, on kertoa mahdoton keräsin vehkeet ja kävelin pois ovesta ulos ja taas tyhjyyteen Jos sielu siivet sais, merelle kaartais, alas taivaalta sukeltais Läpi pinnan, alas, alas pohjaan saakka Synkän verhon, välissä nään, minun ja mun elämän Sanasi sattuvat, mieltäni raastaa mielessä kuvat pelkkää saastaa Takaisin jos ottaisit, mitään et näistä silmistä tuntisi mitään et löytäisi, tämä kirje on viimeinen