Kaksi nuorta tunteetonta Ne sanoillansa sivaltaa Kun tunne miekkaan tarttuu Ei jälki ole kaunista Sä voisit, sä voisit, sä voisit kai Mä voisin, mä voisin, mä voisin kai Kaksi nuorta turvatonta Ne haavojansa parantaa Viha aikanaan se talttuu Onko jäljellä rakkautta Sä voisit, sä voisit, sä voisit kai Mä voisin, mä voisin, mä voisin kai Sä voisit, mä voisin, sä voisit kai Anteeksi pyytää ja anteeksi antaa Mennään ilon kaupunkiin Vaivutaan toisiimme taas kii Tehdään omaa maisemaa Jätetään vanha kauas taa Surun ja ilon kaupunkiin Kirjaan Mika Waltarin Kun kuitenkin sua vaistomaisesti Vielä kosketan Kaksi nuorta tahtovaista Ne rakkauttansa raivaavat Rojua sen mukaan tarttuu Nyt tarvitaan uskoa Sä voisit, sä voisit, sä voisit kai Mä voisin, mä voisin, mä voisin kai Sä voisit, mä voisin, sä voisit kai Anteeksi pyytää ja anteeksi antaa Mennään ilon kaupunkiin Vaivutaan toisiimme taas kii Tehdään omaa maisemaa Jätetään vanha kauas taa Surun ja ilon kaupunkiin Kirjaan Mika Waltarin Kun kuitenkin sua vaistomaisesti Vielä kosketan Mennään ilon kaupunkiin Vaivutaan toisiimme taas kii Tehdään omaa maisemaa Jätetään vanha kauas taa Surun ja ilon kaupunkiin Kirjaan Mika Waltarin Kun kuitenkin sua vaistomaisesti Mä vielä kosketan