Eino Antiwakki - Aika on suhteellinen käsite lyrics

Mun persoonallisuus voidaan jakaa kahtia Toinen vakaa vahtija ja toinen lataa tahtia Mun mielenhäiriöt on aivoissa, joka on kun säiliö Joka koittaa pitää vaan ne aisoissa Oon välil vainoissa, painin mun harhojen kaa Piiloudun varjojen taa ja irti mistään paljon en saa En tiedä, mikä mua vaivaa, mut on hyvin selvää Että mun aivojen reseptorit on hyvin herkät Jos mennään syvälle aivojen sopukoihin Sieltä puuttuu jokin, joka tekee musta tasapainoisen Jos kattoo kasvoihin, ei pysty ketään arvaa Et meno pään sisällä voi olla niin epävarmaa Tie on kusinen ku pään sisällä huutaa Lucifer Nauraa, ku elän Suomessa katvees kuusien Ku muilla alkaa aika jo uusien haasteiden Mun näkökenttä on saasteinen, oon kuin kahleissa Mun päässä demonit päästää pelkoni vapaaks Ja ahdistuminen tulee mulle helposti tavaks Ja kun ne olot iskee, muiden onni haukottaa Ei pysty samaistuu, mut onneks rommi rauhottaa Mul on morkkis jo valmiiks, kun avaan pullonkorkin Ei kiinnosta, mä suljen omantunnon portin Aivojen neuronit rauhottuu, kun laitan viinaan euroni ja Siitä seuraa syvä euforia Aivot sulaa niinku sulakkeet, samoin hermoratojen tumakkeet Nään peilist juopuneen kuvakkeen Miks oon tällänen, kaikki alkoi alkiost Nyt silmät punasena niinku äidin veri valtimos Sain palkinnoks geenit, joilla ei pärjää partios Tai ehkä syy on muualla, mut ankaraa tää arki on Ei auta valtio, kun yksilö rapistuu Oon ku tyhjiös ja tiedän, et pienes yksiös ahdistuu Ryyppy kurkkuun, sydämen rytmi vahvistuu Jos tää on mun kohtalo niin mun elämän sykli varmistuu Vaik olo köyhä, niin aina löydän pullon mun pöydält Ja henki löyhkää nyt kun mä päästän röyhtäsyn Tää on geneettinen taipumus, lopetan huomenna Mut nyt lisää, ku alko loppuu edellisen vaikutus En tiedä mihin päädyn, maan alle koleeseen Maadun homeeseen, ehkä joudun sydänkoneeseen