Mä näin unen maailmasta ilman sua Pihamaalla istui koira lokakuun Aivan liikkumatta silmät porttiin naulittuina niin Kuin odottaen jonkun kohta saapuvan Mä vain kannoin kesän ulkovarastoon Annoin tuulen viedä lehdet pudonneet Lehdet lehmuksen se jätti lammen pintaan Pinttyneet, kuin rippeet vanhan tilkkutäkin Mä näin unen liian todentuntuisen Ja heräsin sun vierees aamun hämärään Ja sä kysyit kuinka voin, kysyit vaikka tiedätkin Vointini aina mua premmin Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen Joiden ulapoita harmaahaikaroiden siivet viistäis kevein hipaisuin Maailma**a ilman sua Jos mä kuvittelen maailman ilman sua Se on aina ihan yhtä hankalaa Mä näen aina miehen saman Pihaa talveen valmistavan Joka elää kovin vähän kerrallaan Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen Joiden ulapoita harmaahaikaroiden siivet viistäis kevein hipaisuin Maailma**a ilman sua Ja tuulisin öin talon portailla istuis muuan näkymätön mies Muuan vaaraton aamu, kirjanoppinut kyllä Joka puhuis kuutta kieltä Puhumatta oikeastaan sanaakaan elämästä Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen Joiden ulapoita harmaahaikaroiden siivet viistäis kevein hipaisuin Maailma**a ilman sua