Se paljastuu tuhat kertaa ja lyö, todellisuuksien rajat antavat myöten. Ei sitä voi suin sanoa, ei mielin käsittää. Rakennamme sanoista tornia, minä odotan salaman lyövän. Ja eläimeni, palvo untani, pitele luitani, älä koske niihin esineisiin, jotka näen ja ymmärrän. Ja joka jumalan aamu tule minulle noidaksi, tule minulle alttariksi, salojen jakajaksi. Auringonnousun kajossa se paljastuu, kuinka kauas on tunnetut seudut jääneet. Kirjoitusteni vartija, näkyjeni pitelijä, ystävistä korkein, rakastettavista peljättävin! Ja eläimeni, palvo untani, pitele luitani, älä koske niihin esineisiin, jotka näen ja ymmärrän.