Mies on vieras itselleen sydän hohkaa pelkoa satua, tarinaa sitä pakko toteuttaa kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella loimun lailla riehuin elämänsä todistaa kuin piirteet herkän käden kerran siveltimin piirtämät katoais liekkiin nauravaan! Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa siellä sielun silmuka**a palaa henki levoton en tiennyt käden kuolevaisen voivan pyhää koskettaa en tiennyt mikä voima! Minulla ei ilman sitä minulla ei ole mitään (x2) Tule aamu, tule ehtoo lepattajat lepattavat syliahjon kipunoihin unohtavat hornannielun että edes kerran hetken verran tietäis olevansa samaa juurta voiman! Minulla ei ilman sitä minulla ei ole mitään (x2) Kun katsoo suuren tyhjyyden ilkkuvaan ilvehahmoon ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiän varjoihin: Hämärillä tiellä tyttö, tähtisilmä, kultakutri taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty!