Routa hiljaista puhetta, tässä lepäilee, isät jäässä, jalat vaaranmaa**a. Koivet kaupunkisotilaan kahlaama**a tien, lieju pintaa, vanhat nukkuma**a pois Isäntä maan tiputti korvaani jyviä, maailman laului primitiivisen syviä. Kotkan kuvast synty koski ja maa, sotkan munast tähdet taivaalle jaa. Taivaalla kalmaa pohjalle kotahan, yli kuun ali päivä olkapäille otavan. Vaarnoi vaskisii kuurasta pimeää Luojal isot kädet mut ei ikin' omaa nimeä. Karjalan kalliol kuvista hiiden ojaa, kipuvuoren louhikoista alas pimentolaan, osaran aukioilla väittää kivenkovaa, nimenomaan. Mul' ei oo maata millä maata, ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa, etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä. Mul' ei oo maata ei kivijalkaa, minkä markan vuoksi raataa, yritän ymmärtää jo liikaa ja lopulta kerran hölmistyn Mä uppoon usvaa, hiivin mä mustaa, Lapuan vastatuuli kollektiiville tuskaa. Puhallan puskaan, ristilippu ruskaa ei maata millä maata, eikä maata mille rustaa. Ei kellää suojaa, hautamme suolaa, potkin portahiksi laumamme suomaa. Laseis kuolaa, aseissa kuonaa tiesin sulkakynässäni paljasjalka luomaa. ruuti ruumaa, ei masiinaa mitä puunaa ei kuuna päivänä pärjää minkä tänne kruunaa. NATO-huumaa, polttouunin kuumaa saksalaisii Lapissa ja isänlääni muumaa Tulevaa lamaa, Siperian hamaa, siniverisii sotilaita vannoma**a valaa, As As avaa, aatelisel avaa, sä sankari maistaa nytte ugrilaista sanaa Mul' ei oo maata millä maata, ei mille laulaa, minkä rauhan vuoksi raataa, etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä. Mul' ei oo maata ei kivijalkaa, minkä markan vuoksi raataa, yritän ymmärtää jo liikaa ja lopulta kerran hölmistyn Oi! Oi! Suurimmat suomalaiset! Mä nostan kahden silmän nähtäville vanhoi patriootin rankoja, pääkalloja, piikkilankoja, näitä hylättyjä rantoja, hei! Vaaranmaa**a Marski anto revolverin Dalai Lamalle, Runeberg sai tortun naulanpäähän ja pulu paskaa olkapäille, Mellerille pystytettiin liikennevalot junatielle.