Yli pienen pastissin näe Yli runoilijanarsissimäen Vuotaa siellä verta väen Itsestäänselvä kertova säe Yli pienten kukkasten näe Ojensi kauas auttavan käen Silmien takan siperia hänen Ain iäti äeti täten On viiskyt kilsaa ja viikset jäiset Talviyös, itsepäiset Kyräilee kypäräs kulkurin kruunus, myöhäs Kuurankukkina huurus, tääl Hiihdetään hiljaa, pienet eel Kun liljat tippuu alas kielekkeelt Välistä vinojen hampaiden vikojen Läpi kylmien tilojen tyhjien pihojen Murtsikkaa taa pokossan saatteli Kaukan kaipaa parhain prijaatteli Hän paranee vain viemällä litkut Niin niin pitkää nielen iänellä itkut Punaiset haavat maiseman sameen Harmaa narsissi serotoniinivajeen Kapsäkissäni ahdistuksen vastaus Pohjois-Euroopan henkinen raskaus Sai väristyksen käsi käsityksen Latui hävityksen on narskuen nakerrettu Palovammat paleltuneiden kärsien Kylpien läpi näiden jäätyneiden järvien Jos aika näkijän on kärrinpyörä Os! Kaikki vuodenajat yhten' yönä Nouskoo kristukset kirkkaana lukemaan Horust venaa valkoinen tuleva Makaa edessä juhlasali kuurattu Pysähty paikalle katsoja huumattu Suus lappu, suovalla puunattu Niska jäässä suksemme suunnattu Silmät nääntynyt kääntymäs seural Ku rustaa kahdel sydämellä reunal Sairaslomien hurmokses hoitunu Koristekukka uraorientoitunu Matkalla auttamaan paikalla vatvon Atomi sano atomille tahdon Nyt aikapommi toukokuus tikittää Lämpöön aukee laukee livistää Kaduil mis saa enää pankit tilittää Hermoi silittää, vanhat sivistää Minä virittää Murdochin MySpace Mut ollaa kuolemas dualismin vaiheis Loppuasukas elättää yhtä tääl Sama ku ei elättäis yhtkään tääl Joka ainoo auringonlapsi yhtä Ilman yhtä ainutta kaksoimerkitystä Ei enää te, me sanotaan me Ollaan poikki ja vaati aikaa se Oranssis suihkus oksennan aakkosii Soi soolokanttorin kommunikaattori Yli pienen pastissin näe Yli runoilijanarsissimäen Vuotaa siellä verta väen Itsestään selvä kertova säe Yli pienten kukkasten näe Ojensi kauas auttavan käen Silmien takan siperia hänen Ain iäti äeti täten