Laskeutuu kädelle, lukkiutuu iholle ja mä nään kuvani muuttuvan ehjäksi kasvoilla sun haurauteen maalatun uskouduin sinulle, lupauduin matkalle ja mä näin renkaina silmies pinnalla toivoni mun pelkoihin peilatun jos kolmesti sut kieltäisin jos uskoni heikko minut syliinsä saisi nimesi muiston jäädyttäisin mieleni musta jos ei vapahtaisi vieläkö silloinkin olisit mun (vieläkö silloinkin) turvaudun itseeni, sulkeudun kuoreeni ja mä nään kätesi viivojen kilpeeni kaivertuneen uskallan uudelleen jos kolmesti sut kieltäisin jos uskoni heikko minut syliinsä saisi nimesi muiston jäädyttäisin mieleni musta jos ei vapahtaisi vieläkö silloinkin olisit mun (vieläkö silloinkin) sinusta sinuun vie kaikki polkuni silti en löydä karttani reunalta pois enkä pyydä neuvoa vaikka mä tiedän se luoksesi tois jos kolmesti sut kieltäisin jos uskoni heikko minut syliinsä saisi nimesi muiston jäädyttäisin mieleni musta jos ei vapahtaisi jos kolmesti sut kieltäisin jos uskoni heikko minut syliinsä saisi nimesi muiston jäädyttäisin mieleni musta jos ei vapahtaisi vieläkö silloinkin olisit mun (vieläkö silloinkin) vieläkö silloinkin olisit mun