Keijo-kettu,
viiden pennin petkuttaja,
sellin kattoon syljeksi
ja otti vastaan, mitä tarjottiin
Häntä salaa rakasti
siivooja, Roosa-possu
Ehkä juuri siksi siellä öisin siivottiin
Ja jälkeen lukuisien lipevien lupausten
lemmenpurren saapumisesta sormusten satamaan
hän käärii ketun mattoon,
kätkee auton tavaratilaan,
yön turvin porhaltaa pakoon
onni rinna**aan
Mitäs siitä seuraa,
kun on sokkotreffiseuraa?
Carita-sika ketjupoltti,
sorkkia pyyhki polviin
Tutustuttiin, humpattiin,
kahvitkin kiehautettiin
Tähtiä nähtiin ja todettiin:
Todellakin, nyt oltiin
vieraalla seudulla, alasti ja rahoitta,
kolkot oli kivitalot, routainen oli maa
Hän löysi lainapeitteen
lämmittämään, mutta parempaan
oli pystyttävä ennen
paleltumiskuolemaa
Yövieraat on päivälle vieraat
Yövieraat päivälle vieraat on
Vain yö tuntee yövieraansa, ja tietää
vierailuihin syyn,
Yö tuntee yövieraansa, ja sulkee syleilyyn.
Kun on kohmeessa kiroillut,
varjoissa vaaninut,
yössä armoa anonut
enää piittaamatta, mistä,
On hetkeen tartuttava:
sillä eiväthän
koirapuistojen jätteetkään ole aina
eläimistä
Ja pihamailla huoltamon ajokki vailla ajajaa on
Kahvila**aan morsio tarttuu makkaraan
Häämatkansa katkeaa
ja alun uusi matka taas saa
kun Carita-rouva kaasuttaa,
takakontissa karjutaan.
Yövieraat on päivälle vieraat
Yövieraat päivälle vieraat on
Vain yö tuntee yövieraansa, ja tietää
vierailuihin syyn,
Yö tuntee yövieraansa, ja sulkee syleilyyn.