Jokin meni vikaan sielunnoutokomennuksella man*laan:
Kuriiri kaatoi koko matkaka**an alas kurkustaan
Ja jo ennen auringonnousua nähtiin viikatemies
horjahtelema**a ruusunmarjapensaa**a.
Ja aamukasteessa askelsi Henri...
Kulkien torille, ja tie tuskin riitti sille.
Leivo visersi alkusoiton ruumiinvalvojaisille
Kuolema iski silmää Felixille, silloinpa tien yli pinkaisi
musta kissa, ja Henrin kontrolli herpaantui hetkeksi!
Kirkaisu kiiri halki kevätsään, ja tanner tömisi,
kun pala palalta Henriä kotikatuun sateli!
Surmanajaja suu messingillä kurvasi kulman taa,
jossa pensaikossa perkele kaatuilee ja sammaltaa
Niin epätietoisuus omasta kuolevaisuudestaan nyt
(Mitä elämän jälkeen?)
oli silmänräpäyksessä Henrille selkiytynyt
(Mitä elämän jälkeen?)
kun raajansa taaja**a ympärillään veressä uivat!
Noutaja oli hereillä, mutta aivonsa nukkuivat.
Sielu jäi saamatta, ja oveen kotikartanon
ei olisi kolkuttamista ilman sitä.
Siis kysymys on:
Mitä... mitä elämän jälkeen? (No?)
Henki kampesi ylös veltosta lihasta, nosteli
jäseniään maasta, hieroi aaveen silmiään:
"Millainen loppu tuli! Hyi saasta!
Eihän tuollaista voi näyttää kenellekkään!"
Ei sellaista muistoa itsestään hän olisi säästävä
"Kyllä tuosta nyt jotenkin on eroon päästävä..."
Ja katso: Hokkus pokkus! Kaikki huolensa
nyt aivan näin kääntyivätkin parhain päin,
ja tehtaanjohtajan kukkapenkki kävi kovin ahtaaksi,
(Mitä elämän jälkeen?)
kun vastakuollut sankari huvin ja hyödyn yhdisti:
(Mitä elämän jälkeen?)
Maa kääntyi kuin itsestään, ja pian taivaalla lensi
hyvin työnsä tehnyt mies, nähden, kun haudalle oksensi
hännäkäs densa. Henri katseli hetken sitä,
olihan hänellä kosolti aikaa miettiä: Mitä...
Mitä elämän jälkeen?
Helvetissä tieto saatiin, kun jälkiruokaa tarjoiltiin
Paholaisen pää painui alas...
Kaulus tahriintui kiisseliin.