Ootan kellon alla ystävää
on iltapäivä puoli viis
En vielä häntä missään nää
mut ootan kuitenkin Vanhat kansakoulun kuomat nuo
näkee jälkeen vuosien
Helppo on niin toisen tunnistaa
on jäljel pilke silmäkulmien
Myös katse muukalaisen kohtaa toisen janoisen
siihen kiinni jää
Hetki vainen vierähtää jää kaipaus korventamaan sisimpää Ootan kellon alla ystävää
en vieläkään mä häntä nää
Alkaa ilta nyt jo hämärtää
mut ootan kuitenkin Katusoittajakin soittaa jollekin
kuulee koskettiist haitarin
Soittaa muistoo puistost Montrepos'n
Oi tuo ilta verraton
Nyt ilta maalaa kaupungin
sateenkaaren väreihin
Täyttää kadut kansa juhlien
kellokin tanssii kanssa ajan nauraen