Kaukana järvein, on kaukana maa
Jolla sai karjani laiduntaa
Missä on tilani, missä se maa
Missä on kadonnut määränpää
Oi, miksi lähdinkään
Miksi soi kello alakulon
Hävityksen ja tuhon
Miksi ette sitä kuule
Niin kuin minä kuulen
Elämäni malja tyhjenee
Mutta se en ole minä joka siitä juo
Mikä on uskonne, mikä sen syy
Ainako vaaditaan, että joku uhrautuu
Löydänkö elämän, löydänkö tien
Joka ikonin luota vapauteen vie
Vielä Hiitelään mieli haikaillen
Otin ensimmäisen askeleen
Ilman kirpeän
Sisääni särvin
Olon pirteän
Hukkaan tiellä ikävän
Luulin
Ansainneeni elämäni
Antaneeni omistani
Roihuaa liekki vihan taulan
Ja tämän kaunan vielä isken
Läpi härkänne kaulan
Sekö on teille hiljentymistä
Että taivoon asti palkeet pauhaa
Silläkö haudan rauha taataan
Että torni kivinen hurjana huutaa
Sellainenko on teille viisas miеs
Joka pahuutta näkee siellä missä ei ole
Sеllaistako on teille rakkaus
Että maailmalta silmänsä sulkee
Elämänne malja tyhjenee
Enkä se ole minä joka siitä juo
Pitkin askelin harppoen
Varoen mäeltä mäelle
Maa allani jo vajoten
Hyiseen syliin mereni käyn