Kun kesäöinen kajo peittyy hetken hämärään
Niin jähmettynyt luonto herää elämään
Luonnonhenget vapautuvat silloin muodoistansa
Ja kivet syleilevät varjojansa
On hämärässä näkymätön hetken näkyvää
Kun rajoittava huntu hämyyn häviää
Maahiset vain vartioivat syvää hiljaisuutta
Sen elämää ja luonnon ihanuutta
Jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
Niin luonto itkee ihmisien työtä
On hiljaisuuden soitto yhtä suurta sävelmää
Kun kaikkeutta luonto vaiti ylistää
Maailma on avartunut paljon suuremmaksi
Kuin kauas ikuisuuteen jatkuvaksi
On hämäryys kuin holvi joka yössä aukeaa
Ja kaiken alkulähteen luonto tavoittaa
Rauhoittava sopusointu huokuu ymmärrystä
Kuin suuren, täydellisen synnytystä
Jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
Niin luonto itkee ihmisien työtä
Kun häviävän hämäryyden usva hunnuttaa
Puu puun ja kivi kivettyneen muodon saa
Maahisetkin käpertyvät uneen koloissansa
Ja aika pukee luonnon hunnullansa
Niin tuuli herää unelmistaan hiljaa huokaillen
Ja huokailuihin metsä vastaa humisten
Luonto kantaa hetken aamun ensipunerrusta
Kuin uuden kehityksen lupausta
Jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
Niin luonto itkee ihmisien työtä