Olen toisille anteeksi antanut
Mutta itselleni en
Olen tummia tuntoja kantanut
Halki vuosikymmenten
Se on sydämen syytös ja taakka
Jota tunnemme lapsesta saakka
Se on kaipaus ikuinen
Se on maailman tuska ja hätä
Ja vastuumme yhteinen
Se ei milloinkaan rauhaan jätä
Jos kerran on tuntenut sen
Olen tunteeni, korvani sulkenut
Siltä turhaan aiemmin
Se on varjona kanssani kulkenut
Ilon hetkiin syytöksin
Se soi hersyvän naurunkin alta
Joskus tuntuen vaimeammalta
Hiljaa sointuen silloinkin
Se on maailman tuska ja hätä
Ja vastuumme yhteinen
Se ei milloinkaan rauhaan jätä
Jos kerran on tuntenut sen
Se on maailman tuska ja hätä
Ja vastuumme yhteinen
Se ei milloinkaan rauhaan jätä
Jos kerran on tuntenut sen