Kaikkivaltias, Jumala
Loi sielun kauniiksi
Lempeäksi kuin aamutuuli
Tuoksuvaksi kuin kukat
Ihanaksi kuin kuutamo
Hän ojensis ille ilon maljan ja sanoi:
Juo tästä vasta sitten kun olet unohtanut
Menneisyyden ja luopunut tulevaisuudesta
Hän ojensi myös surun maljan ja sanoi:
Juo tästä nyt jotta käsittäisit ilon merkityksen
Hän ojensi myöskin surun maljan ja sanoi:
Juo tästä nyt jotta käsittäisit ilon merkityksen
Sitten Jumala lahjoitti sielulle rakkauden
Jonka ensimmäinen tyytyväinen huokaus sammuttaisi
Ja sulouden joka haihtuisi
Ensimmäisen töykeän sanan mukana
Hän pystytti taivaallisen tienviitan
Näyttämään totuuden tietä
Sielun syvyyksiä Hän sijoitti silmän
Jotta se pystyisi näkemään näkymättömän
Ja Hän loi sieluun mielikuvituksen
Jotta se virtaisi kuin joki
Ja leikkisi henkien ja keijukaisten kanssa
Hän puki sen kaipauksen viittaan
Jonka enkelit olivat kutoneet sateenkaaresta
Hän puki sen kaipauksen viittaan
Jonka enkelit olivat kutoneet sateenkaaresta
Sieluhun Hän sijoitti myöskin pimeyden
Valon varjon
Sieluun hän sijoitti myöskin pimeyden
Valon varjon
Tulen Jumala otti suuttumuksen ahjosta
Tuulen tietämättömyyden erämaasta
Hiekan itseriittoisuuden meren rannoilta
Ja pölyn aikakausien jalkojen alta
Näin Jumala loi ihmisen
Ja ihmiselle Hän antoi sokean voiman
Näin Jumala loi ihmisen
Ja ihmiselle Hän antoi sokean voiman
Joka purkautuu hetkellisissä
Intohimon puuskissa
Ja heistä halujensa orjan
Ja Jumala antoi ihmiselle kuoleman varjon
Kuoleman varjon
Sitten kaikkivaltias Jumala
Hymyili ja itki
Sillä Hän tunsi rajattoman rakkauden
Jolla Hän yhdisti
Ihmisen ja hänen sielunsa
Jolla Hän yhdisti
Ihmisen ja hänen sielunsa
Jolla Hän yhdisti
Ihmisen ja hänen sielunsa
Jolla Hän yhdisti
Ihmisen ja hänen sielunsa