Spoken:
Epistola numero kahdeksankymmentä
Ulla Winbladin huvimatkasta ensimmäiselle torpalle
Kattrumpenin tullin lähelle
Pastoraali on omistettu kuninkaalliselle sihteerille
Kellgreenille
Kuin paimentyttö korea
Kesäpäivänä lähteellään
Hän poimii kukkaisnurmeltaan
Nuo korunsa kauneimmat
Ja joukost' apilan, syreenien
Et helmien sä loistavan nää
Kun sitoo tyttö seppeltään
Noin rakkauden puuska**aan
Niin verhoutui nymfini juhlaansa
Hän kukkiin kauniisiin
Kun lähti hän vieraaks' Mollbergin
Tuohon torppaan niin pikkuiseen
Se aivan lähellä tullia on
Siel' ravut punaiset kattiloissa
Ja sinne vesi lahden tän
Näin aaltoina etsiytyy
Kas, luona torpan eteisen
Hän astuen havuille
Noin jätti nuo keinuvat kiesinsä
Oli sunnuntaipäivä tuo
Oli aika Jufursin ukkosen
Ja Danderydin kellot löi
Ja kukko kiekui jossakin
Ja pääskynen lens huoneeseen
Nyt pikari alkoi kierellä
Ja Mollberg jo kaatuikin
Nymfimme kaatoi kädellään
Tuon viinan hameelleen
Kas, paimentyttö lisää pyys
Ja hameensa hän riisui pois
Ja herrasväkemme ryyppäsi
Kun luottoa sai nuorilta
Tuos' pihalla hevonen keltainen
Noin ylöspäin ojentuu
Et' kiesien kori ja pyörätkin
Siin' hajoten murentuu
Se kiima**aan pois haluaa
Ja pärskii, hirnuu turvallaan
Mut' Ulla sänkyyn kaadettu
Ja Mollberg, he nukkuvat viel'