Ruislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysi kuu;
Kesä-yön on onni omanani
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa;
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa
Puunto pilven, johon päivä hukkuu
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen;
Niistä sydämeni laulun teen
Sulle laulan neiti, kesäheinä
Sydämeni suuri hiljaisuus
Uskontoni, soipa säveleinä
Tammenlehvä-seppel vehryt, uus
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta;
Pienentyy mun ympär' elon piiri;
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie
I hear the evening cornbird calling
Moonlight floods the fields of ta**eled grain
Wood smoke, drifting veils the distant valleys
Summer evening's joy is here for me
I'm not happy yet no sorrow shakes me
But the dark woods stillness I would welcome
Rosy clouds through which the day is falling
Sleepy breezes from the blue gray mountains
Shodows on the water, meadow flowers...
Out of these my heart's own song I'll make!
I will sing it, summer hay-sweet maiden
Sing to you my deep serenity
My own faith that sounds a swelling music
Oak-leaf garland ever fresh and green
I'll no longer chase the will-o-wisp
Happiness is here in my own keeping
Day by day, life's circle narrows, closes
Time stands still now ... weather c***s all sleeping
Here before me lies a shadowy way
Leading to a strange, an unknown place