Mitä siitä jos nuorna mä murrunkin
Tai taitun mä talvisäihin
Moni murtunut on jo ennemmin
Ja jäätynyt elämän jäihin
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
Ja kerkäät lemmen ja keväimen
Ilot sammuvi ihmisten
Mitä siitä jos en minä sammukaan
Kuin rauhainen, riutuva liesi
Jos sammun kuin sammuvat tähdet vain
Ja vaipuvi mierillä miesi
Kas, laulaja tähtiä laulelee
Hän meria suuria seilailee
Ja hukkui hyrskyyn ennen kuin
Käy purjein, rein vahatuin
Mitä siitä jos en minä saanutkaan
Mitä toivoin mä elämältä
Kun sain minä toivehet suuret vaan
Ja kaihojen kantelon hältä
Ja vaikka mä laps' olen pieni vain
Niin jumalten riemut mä juoda sain
Ja juoda ne täysin siemauksin
Niin riemut kuin murheetkin
Ja vaikka mä laps' olen syksyn vaan
Ja istuja pitkän illan
Sain soittaa mä kielillä kukkivan maan
Ja hieprukan kivuuksilla
Niin mustat, niin mustat ne olivat
Ja suurina surut, ne tulivat
Mut' kaipuas riemu nyt kantelen
Vielä kertani viimeisen
Kun muistelen kuinka mä kerjännyt
Olen koirana lempeä täällä
Miten rikasten portailla pyydellyt
Olen tuiskulla tuulisäällä
Vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain
Ja kuin minä muistelen mitä ma sain
Ja mitä ma nielin ja vaikenin
Ja mitä mä ajattelin
Miten oon minä kulkenut, uskonut
Etteivät ne unhoitukaan
Ja sentään ne oon minä unhoittanut
Kuin unhoittaa voi kukaan
Ja sentään se nousi niin kohtalokkast'
Ja sentään mä Seppona seison taas
Taas taivahan kansia taon ja lyön
Oi onnea tähtisen yön