Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni
Riemua ei suo rattoisa seura, ei viini
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät
Notkosta nousin, taasko on painua tieni
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni
Tiedän ma, rauha mulle on mulla**a suotu
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu
Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu
Jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat
Mies olen köyhä, kalliit on laulujen lunnaat
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin
Haavehen kullat mieleni murheella maksoin
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka
Liikako lienee pantukin paatinen taakka
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat
Katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat
Nytkö mä kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan
Kaikuvi kannel, lohduta laulu ei lastaan
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin