Sano, koska se koittaa se aamu
Jona helposti herätä voin
Sano, koska se vaipuu se ilta
Jona iloisna vaipua voin
Sano, tiedätkö, milloin se joutuu
Sehe joulu ja kyhynttilät
Sano, milloin ne haihtuu ne haamut
Jotka takana käyskelevät
Elä pelkää, en minä itke
En itkenyt vuosihin
Mut vuosia unt' olen nähnyt
Ja uskonut unihin
Ja uni jos yksi se petti
Niin uskoin ma uutehen
Mut unista kauneista kaunein
Olit tyttö ja – viimeheinen
Minä luulin sun siksi aamuksi
Jona helposti herätä voisin
Minä uskoin sun siksi illaksi
Jona iloisna uinuva oisin
Minä uneksin jouluni joutuneen
Kera kuusien, kynttilöiden
Minä luulin haamujen haihtuneen
Ja mennehen metsä-öiden
Ja luulin jo, et' olin ihminen
En ainainen uneksija
Ja luulin jo, et' olin onnellinen
En onnen vain runoilija
Kas, ihminen suree ja ilotsee
Ja ihminen tuntee ja elää
Mut laulaja kulkee ja kuuntelee
Ja sen korvissa kantelet helää
Ne helkkyvät, helkkyvät päivät ja yöt
Ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa
Ja laulaja kulkee ja kuuntelee
Ja laulaja kuulee ja laulaa