Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa
Tumman, pienen pirtin lämpimässä
Mummo kutoo sukkaa hämärässä
Sukkaa jonka lapsenlapsi saa
Kerran oli kello nuori niin kuin mummokin
Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin
Kello raksuttaa muistojen tiellä
Nuorikkona mummo kerran lahjaks kellon sai
Silloin päivä oli mittumaarin
Kellon tehnyt oli käsi vaarin
Onni pirtin täytti, tottakai
Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain
Riemu arjestakin teki silloin sunnuntain
Kello raksutti onnea pelkkää