Varjoeläimet päätään nostavat tapetin kuvioon
Unisieppari katossa keinuva, jonkun toisen unta kaitsee
Kädet silmille lammas, ne tulevat, osoittaisit edes kiitollisuutta
Niin moni ajattelee sinua kun käyt makuulle
Leiki kuollutta niin ne eivät kuule
Jos vain näkisit mitä olen nähnyt näillä silmilläsi
Tietäisit mitä kuullut, huulilta lukenut
Vaiti pysyi kieli kun käskit, en huutanut
Salasin nimesi, hiljaa yhä ovat siniset huuleni
Suunnittelitko toisin tulevaisuuteni?
Ääniaaltoja, pehmeää kellua loputtomiin
Mikroskooppiset kamerat purjehtivat laskimosuoniin
Ääniaaltoja, valoreunainen vihreä sykkivä kursori
Tule parempi uni, parempi simulakrumi
Minulla on oikeus koskemattomuuteen
Minulla on oikeus sanoa ei
Minulla on vastuu elämästäni
Ja uskallan kertoa salaisuuteni
Sydänääniä, epärytmissä, verenkohina
Hiipivät hiljaiset askeleet, hengitys kasvoillani painaa
Varjoeläimet päätään nostavat tapetin kuvioon
”Mitään ei ole tapahtunut” muuttuu mantran muotoon
Koskee, paljasjalkainen parka, ei puudutusaineita
Ei päättynyt tämä tarina vaikka olin kaikista särkyvin
Olen palvellut sinua hyvin. Vaikka olet minut tehnyt
Se ei tarkoita että puolustaisin sinua nyt
Kuu näkee kuluneet, paljastaa lasittuneet katseet
Pimeän vuodenajan huoneet
Kädet silmille lammas, ne tulevat, osoittaisit edes kiitollisuutta
Niin moni ajattelee sinua kun käyt makuulle
Leiki kuollutta niin ne eivät kuule
Ne tulevat, ne syövät filmisi keskikohdan, jättävät alun ja lopunalun
Jotta unohtaisit, etkä ajattele
Leiki kuollutta niin ne eivät kuule