Sä olet vieläkin se muutamista parhain
Pidän mielessäni sen, kun lähden täältä aamuvarhain
Tämän yön mä vietän hiljaa, vierellesi jään
Kylmään rintaan painan tän kuuliaisen pään
Vuodesta toiseen sun varjoosi jäin
Kerta toisensa jälkeen sun lähtevän näin
Sano että tämä ilta tyynnyttää myrskyn edeltä
Katkerat kyyneleet maistuu pyhältä vedeltä
Laskeutuu kuolemanhiljaisuus
Sä et taita enää mun päästä edes hiuskarvaa
Salailla aina voi, totuuden kuitenkin kaikki arvaa
Sä et enää ääntäsi korota, et pilkkaa tee
Et veitsi rinna**a muiden naisten luokse mee
Kiitos pitkistä päivistä
Mustista silmistä
Harmaasta hiuksissa
Valvotuista öistä