Mä synkän maailmasi kolkkia kaluan
Tulen, otan, teen mitä haluan
Mä olen pakanoiden manttelinperijä
Sukuni nuorin, viimeinen äpärä
Mä käytän mustaa, musta on muotia
Sitä on päällä aristokraateilla
Mä käytän silkkiä ja samettitakkia
Oon kultivoitunut salonkileijona
Hengitän kapinan henkeen
Mä tunnen kaikki sun paheesi, syntisi
Oon pimeän puolen suojelusenkeli
Mä näytän mitä on tulviva paheellisuus
Turhuuksien turhuus
Kylmät väreet koristaa sun selkää
Pyhä puku ota päältäni pois ja kätemme yhteen liitä
Vaikka nimeni on kadotettu, älä pelkää
Jos solmit liiton mun kanssa, ei tämä yö riitä
Kysy missä mä meen, en kerro kuitenkaan
Kerettiläinen on tottunut valehtelemaan
Asiaan kuuluu olla pahatapainen
Paholaisen poika kieltää kaiken
Sä luulet että voit hajuvedellä näännyttää
Muu maailma ilmaan häviää
Mä muka unohtaisin mistä oon kotoisin
Vähän mustaa, kaikki on toisin
Äärimmäinen, kohtuuton, ylenpalttinen, arvaamaton