Mä istun vielä monta vuotta Sörkan komerossa
Ne kaksi muuta makaa turpeen alla laatikossa
Toista iskin takaraivoon kirveen hamaralla
Ja toisen tapoin ohimennen hirvitorrakalla
Sielussani tumma laulu helää:
Perkele! Rannanjärvi elää!
Kahleitaan voi rakastaa tyhmä ihmisparka
Ja pitää niitä aarteinaan ja omaisuutenaan
Vaik ne hetkeks hellittäis, ei ne kauas karkaa,
Ilman niitä lentäisi kai taivaan tuuliin kokonaan
Sielussani tumma laulu helää:
Perkele! Rannanjärvi elää
Vaikkei mulla olis enää mitään syytä elää,
Ei ole mitään kummempaa syytä kuollakaan
Taivasosaa mä en saa kun mä kerran kuolen,
Enkä uutta tilaisuutta Pitkänsillan tuolla puolen
Sielussani tumma laulu helää:
Perkele! Rannanjärvi elää
Perkele! Rannanjärvi elää