Nuori pari suutelemas kaikki edessä, muistan itteni samas iässä lasi kädessä.
Vanha pari kävelemäs käsi kädessä, nään itteni samas iässä sama lasi kädessä.
En vaa voi uskoo, et en osaa rakastuu. Ja tuntuu et joka päivä must osa lakastuu.
Kai pitäs vaa osata avata silmät ja sydän. Nyt tuntuu et ainoot mun rakkaat on mun perhe ja kynä.
Mut tiedän et mulle on joku jossai siel, ja se saa mut yrittämää olla parempi mies.
Kenties jo huomenna mä opin kasvaa, ja ehkä vihdoin huomenna mä opin rakastaa.
Kun aurinko kajastaa ja päivä vaihtuu uutee, sen verran romantikko haluun uskoo ikuisuuteen.
Nää ajatukset joka ilta päähän tulee, päätän taas huomenna yrittää ja sit taas vaivun uneen.
Kaikis meis on piirteit joita haluis muuttaa, ja kaikist siisteintä ois ittensä vakuuttaa.
Ettei jatkos enää tuu asioit tyrimää, voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Ja kaikil elämäs jotai mikä puuttuu, mut mä oon päättäny et ainaki yritän muuttuu.
Ja oon päättäny et virheeni viel hyvitän, voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Mut ku aamul katon peilistä itteeni nii mä pelästyn eilistä.
Kaikki ne sikailut näin, kaikki vittuilut ja katsomiset alaspäin.
Oon susi lampaan kledeis, jos katot tarkkaa. Oisko aika riisuu valheet ja elämäs skarppaa.
Ja oisko aika fiksuu ettei eläs rutiköyhän. Ja oiski aika fiksuu alottaa puhtaalta pöydält.
Mut siit taas löydän pilkkeen silmäkulmast, ja löydän jotai positiivist nykymaailmast julmast.
Hetkee en haluukkaa muuttuu, hymyilen maailmalle. Taas sokeudun, pää painuu pinnan alle.
Nään vaan omat silmät täynnä vihaa. Miehen, joka haluis vahvan naisen vieree.
Ja miehen, jonka elämäst vielä jotai puuttuu. Lopuks pesen kasvot, toivon et kaikki viel muuttuu.
Kaikis meis on piirteit joita haluis muuttaa, ja kaikist siisteintä ois ittensä vakuuttaa.
Ettei jatkos enää tuu asioit tyrimää, voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Ja kaikil elämäs jotai mikä puuttuu, mut mä oon päättäny et ainaki yritän muuttuu.
Ja oon päättäny et virheeni viel hyvitän, voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Tunnen katumusta ku vaan tänää ulos katon, tuntuu et oisin alas katuun tulos katolt.
Tunteeks kukaa iloo, mä tunnen monta tuskaa. Ku itteensä pakko toistaa, nii pakko täst on rustaa.
Toiset jahtaa naisii, toiset kaunist ajatusta. Mä etin muutost se vois alkaa sit vaik musta.
Mielenväri musta, saatu liikaa järjen valoo. Haluun korvasoiton vaik lisää sydämen valoo.
Ku tiedon jyvist kasvaa, vaa mitä mun pääs takoo. Eikä tätä dokaamalla voi sammuttaa janoo.
Ja sä tiiät mut, useimmiten se kuuma kiuas. On tekoi mitä häpeen vähä enemmä ku hiukan.
Sit ku KT oppii chillaa nii helvetti jäätyy, mut mä testaan viisarit, viel ehtii kääntyy.
Yritys, erehdys, ihminen. Ne täs on pääsyyt. Mitä peilis näkyy, oppisko sen ees hyväksyy?
Kaikis meis on piirteit joita haluis muuttaa, ja kaikist siisteintä ois ittensä vakuuttaa.
Ettei jatkos enää tuu asioit tyrimää, voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Ja kaikil elämäs jotai mikä puuttuu, mut mä oon päättäny et ainaki yritän muuttuu.
Ja oon päättäny et virheeni viel hyvitän, voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.