Jottei ylpeyteen vajoaisi
eikä hyvää nöyryyttä kadottaisi
ei poikaa kiitetty töistään
vaan nuhdeltiin ja pahasti
osoitettiin virhe jokainen
katkerasti jälleen muistaa sen
Nyt kun vuosi kymmenet on menneet
ja hän itse on jo aikuinen
Tahtoo polttaa sillat takanaan
sanoutua irti sukupuustaan
olla niin kuin mitään sitä tuskaa
ei olis koskaan ollutkaan
Niin hän kaiken menneen kiroaa
silti yksi ajatus vainoaa
vaikka toiseksi elämänsä toivoo
sitä ei voi toisin kirjoittaa..
Tahtoo saada täyden vapauden
elää uudelleen koko lapsuuden
syrjään sysätä vaikeimmat vuodet
vaientaa veren vaatimuksen
veriside meitä velvoittaa
veriside kestää elämän taa
Siksi poika sovintoa toivoo
ei muuten vapautusta saa
vaan on haudattava kaikki haaveet
kun ei ajankulkua kävellä voi
on vastaan otettava aaveet
ne jotka murhemieltä toi
Vaikka toisiamme loukkaamme
vähättelemme ja nujerramme
meistä jokainen pyrkii hyvään