Oon pahoillani äiti. En aina tiedä mitä teen. Otan omat harha-askeleet vaikka varoitat.
Oon pahoillani äiti. Ei päälläni taivas oo pilvetön, ja ite oon luonut tän ilmiön mut mä hoidan.
Oon pahoillani...
Omasta puolesta puhuja jo kätilönä tapan huhut. En oo leveilemässä vaa aidosti huolestunut.
Ja skeptisyys mun kallossa velloo ku ei nä ajat muutu vaikka vaihtasit kellon.
Tää maailma sairas jou, tää on vitun sairas show. Mul on terveen paperit, mut vitun sairas flow.
Mä syön mitä jää, edelleen tuntuu tältä. Edelleen vatsa kurnii mul on edelleenki nälkä.
Edelleen nimi seinään, ja lapa jäähän. Suomiräp on kuolevaista ku mun tapa tähän.
Jengi on iha kiskal, ei pysty seisomaan sanojensa takan edes poppaamal Cialista.
Kysymys räppärille räppäriltä: Miksette halua enää kuulostaa saatika näyttää siltä?
Kaikki tääl samat kädet kätellään. Miks tätä menneisyyttä häpeillään?
Oon pahoillani äiti. En aina tiedä mitä teen. Otan omat harha-askeleet vaikka varoitat.
Oon pahoillani äiti. Ei päälläni taivas oo pilvetön, ja ite oon luonut tän ilmiön mut mä hoidan.
Oon pahoillani...
Äiti älä usko sitä paskaa jota puhutaan, tai joka puhelimeen vastaa.
Kengät on kevyitä, syytteet on painavia. Mä haluun duunin joka ei seuraa mua aina himaan.
Tää on kai kaiman vika, jonka loin suojaks ja kuoreks, ja nimi joka mulle muodostu vuoreks.
Mut silti äiti ylpee pojistaan, kun pojat kävelee jo omillaan.
Ja valehtelisin jos väittäisin, et oisin rehellinen.
Mut mun suuri suuni suomes, saa pienen piirin pyöriin, ja nokkahuilun tahdis täynnä piinii piiri hyörii.
Ei snäpbäkkii tai nuuskaa, on ruostunu tuuliviiri ei liftaa tuulenpuuskaa.
Vaan VDU-kammot ja timssit. Siks mun levyt pyörii radioissa yhtä paljon ku mun rimssit.
Oon pahoillani äiti. En aina tiedä mitä teen. Otan omat harha-askeleet vaikka varoitat.
Oon pahoillani äiti. Ei päälläni taivas oo pilvetön, ja ite oon luonut tän ilmiön mut mä hoidan.
Oon pahoillani...
Ite oon omat skobot jalkaani sitonu. Räppärin paperitki otsaani nitonu.
Ei mitään jekkui, suoralla selällä, ja kierolla nenällä vetää rikkaampaa reppuun.
Mut kyl mä takas annan, ja maineen kannan. Seksikkäin ääni räppäreistä kysykää vaik Hannalt.
Puheista sais tän langan mut en teitä vastaan väitä. Silmissäs rahan määrä kerää taase räppäreitten päitä.
Ei ketään kintereillä, mun ulosanti mildeint. Ku kattoo suomiräppii ni puolet teistä näyttää hinteilt.
Eikä tulevaisuus hyvää lupaa, ku enne vampyyritki imi verta nykyää ne imee *hnn*.
Edellee hattu kouras, ja sun perseen alla on mun penkki ja sun lautasella on mun lounas.
Ja vaik vastaan väitin käy tää mulle näinkin, mut käsi sydämel oon pahoillani.
Oon pahoillani äiti. En aina tiedä mitä teen. Otan omat harha-askeleet vaikka varoitat.
Oon pahoillani äiti. Ei päälläni taivas oo pilvetön, ja ite oon luonut tän ilmiön mut mä hoidan.
Oon pahoillani...
Ite oon omat skobot jalkaani sitonu. Räppärin paperitki otsaani nitonu.
Ei mitään jekkui, suoralla selällä, ja kierolla nenällä vetää rikkaampaa reppuun.