On kuolevaisuuttansa sietää
vaikee ihmisen
Kuin hullu silti tahtois tietää
hetken viimeisen
Vaik ystävien kanssa asiasta vitsailen,
niin siihen ajatukseen silti oikein totu en
Eihän meistä kukaan
saa täältä mitään mukaan
Mutta toivon, että jälkeen ees pystyn jättämään
lapsilleni silmät, joilla näkee pimeään
Ja onnelliset muistot, jotka kantaa eteenpin,
ja jos vielä rakkaudella joku joskus kuiskais nimeään
Nää vuodet vuorollansa suistaa
maahan jokaisen
Niin kauan kun sut joku muistaa
olet ikuinen
Voit suunnitella etukäteen matkat useimmat,
mut suunnittelematta kerran yksin nukahdat
Eihän meistä kukaan
saa täältä mitään mukaan
Mutta toivon...
Eihän meistä kukaan
saa täältä mitään mukaan
Rakastan ja joka solullani elän nyt,
etten ihan turhaan elänyt
Mutta toivon..