[Verse 1]
En löytäny lääkettä ahdinkoos, vaik löysin aurinkos
Pinnoitettuna kulmast kulmaan, piilotettuna asuntoos
Kirjoitettuna ihoos, kiinnitettynä kehoos
Kunnes kuolema korjaa pois, lupasin pitää kylmän pois
Mut eipä kestä, mä kasvatin metsää kämmenestä
Turhaa koitit ennustaa elämänviivaa mun vieressä
Eläny vihasena nää vuodet, pudonnu seittiin mun kuorest
Sähköaitaa ja piikkilankaa et pääse yli tost noin vaan
Sil välil ku etit ittes, mä yritin arvata minne sä meet
Seuraavaks valmiin' leikattavaks, valmiin heivattavaks
Vuotava kallo teipattavaks, vinyylin tuoksu leikkaa taas
Toivottama**a tervetulleeks taas pyhimykset vuorelta
Sil välil ku menit ittees, mä yritän nähdä sun ineen
Vilkuttamas pitkin öitä jahdaten hiuksias
Okse kaikki kato mun kuvitelmaa, niellä tää suunnitelma
Viimisen kerran mä pidätin henkee vielä kerran
Nykyään plehat on päässä ku valo loistaa biisin pääl
Metsä mikä oli, hengittää itestään
Pakene huudeillesi, otsonikerros on mun hajuvesi
Kävelen läpi Punavuoren ja kohtaan sieraimesi
Mitä sä jaat siel netis? Jos et astu esiin
Ku kylmät väreet pukee tumman puvun kasvoillesi
Ja yrität tuoda uuden minuuden sun tavoillesi
Et pystyny hyväksyy et arpikudos on rakkautesi
[Kertsi]
Kaunis kalpee iho ja kovaa ilmaa
Mä kehystän nää lavasteet ja kaikki sillat
Läpi palasen, joka ainoan palasen
Mistä sä pidät kii, näytelmäs tyhjeni x2
Ei sil oo mitään tekemist identiteetin kans
Jos elää vaa muiden kans juoksee edes takas
Rakentaa ittensä vaan muiden tunnettavaks
Muiden kuunneltavaks ja osallistuu kaiken maailman
Paskaan siks et löytäis ne omat tunteensa x2
Se on yks vitun sääli siinä
Vaihees ku kuuluu ääni
Kipinä jäljel auringos
Jonka piilotit vaatekomeroos
Mitä sit ku polttaa sormet
Et oo tottunu iltaan koskeen
Midaksen suukko poskeen ja hiukset vaalenee x2
[Kertsi]
Kaunis kalpee iho ja kovaa ilmaa
Mä kehystän nää lavasteet ja kaikki sillat
Läpi palasen, joka ainoan palasen
Mistä sä pidät kii, näytelmäs tyhjeni x2