Tuon aamukahvin vuoteeseen, avaan verhot huoneeseen
Valo tarttuu joka ilmeeseen ja sä hymyilet.
Kyllä sul on lupa olla väsyny, lujempaa kuin moni muu sä oot eläny
Enemmän antanu ku pitäny, sitä itse tiedä et.
Ketä kiität kun katsot ilmaan, ylöspäin kädet ristissä hiljaa.
En haluis antaa sun nukahtaa kun lumi peittää maan.
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen.
Oi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
Vvaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.