Voiman tunnos, elämäni kunnos, voisin pitää huolta mun rungosta
Ei kummost, joku pitää huolta mun mummost, ku mul on kalenteris tungosta
Eipä aikaa ku vaihdetaan paikkaa, mä oon vanha tai vainaa, kaikki meni jo
Metsiä raivaan, maikkoja vaivaan, mä tunnistin taivaan mut seki meni jo
Liikaa mestoja, oppeja estoja, kloppein ei kelailtu matkojen kestoja
Liikaa laineja sanottavana, usein sanottomana, vanha**a parempi vara
Liian tietonen, epäolennaisest, paineist vatsalaukussani paiseit
Älä odota mun pystyvän tähän, oon vaan pystyssä vähän, kunnes jämähdän
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee? Mä lasken levolleen Luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies, ja ampuu viestintuojan
Rajat, seinät kaatuu päälle. Tuhlatut ajat, mun solut itkee ääneen
Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee
Etten oo saanut edes kaulaani skrakaa, tai kolme reikää laseis silti paikat spragaan
Tarpeeks tärpättii, koristeeksi norttii, ja ku iho on harmaa ja silmis sini kortilla
Jos kävelytän, pakko dallaa. Mikäs siinä ku on ruokapyötä ja katto pään alla
Leipäjono kasvaa sä kastat pullas kahvii, vaik kahvi on laihaa, ja pullatki vaan pahvii
Mies tarvii ravintoo, liikuntaa ja työtä, ku sossuralli on vaan piilevä syöpä
Ei sitä ite tienny mikä oli haitaks, roiskeläpillä ja lonkulla laihaks
Peilikuva kysyy; mies vai hiiri? Ku seison housut kintussa kädessä Predators-viiri
Onnellisuus ei oo kahlittuna duuniin, vaan terve mieli tarvii terveen ruumiin
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee? Mä lasken levolleen Luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies, ja ampuu viestintuojan
Rajat, seinät kaatuu päälle. Tuhlatut ajat, mun solut itkee ääneen
Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee
Ei elämä oo reiluu, eikä mies vaikka kuinka heiluu pysty sitä koskaan reiluksi muuttamaan
Ikuista urheiluu, juoksu jonka aika aina voittaa. Epäreiluu, huutakaa: Ei elämä oo reiluu!
Eikä vaikka neiti miten heiluu, voi sitä uusiksi määrittää
Tiukkoihin liinoihin nuoret jalat kääritään, mieli kitukasvunen ihmisyyden vääristää
Ei oo vääristä vääristää pullopohjan koboltti, pikkupomon ohjat, ja kasvattajan sohvat
Heitä h*mo voltti, niin tiedän et oot kunnos. Nykyajan tungos on pienen miehen koltti
Panoksena elämä joka halkasee kallon, elämältä säästyy se joka paikal on
Viisaus on aika, tyhmyydet tankkaa, jokasel on muutama vuosirengas rankkaa
Kuka täällä toisen virheitä oikaisee? Mä lasken levolleen Luojan
Oman ikänsä nähdessään huokaisee mies, ja ampuu viestintuojan
Rajat, seinät kaatuu päälle. Tuhlatut ajat, mun solut itkee ääneen
Niin paljon, niin paljon elämässä on mikä elämättä jäänee