Kerran kuussa vainen
Elää kai voi ihminen
On luonto niin tuhlaavainen
Laulavan lapsosen
Kurkku kuin kuivunut kaivo
Taskut täyttämät tyhjyyden
Ja sielussa viiltävä kaiho
Ne yhdessä kertoo sen
Kuinka kelatili tuli ja se palo
Halitulijallallaa
Ja taas kulmilla hymnien
Kaupalle ja takaisin
Päivästä toiseen, vietämme aikaa
Kultaisen nuoruuden
Kun viidestoista päivä
Saapuu houkutuksineen
Silloin muistan jälleen
Mitä ystävyys merkitsee
Sen verran aina lainata voin
Että yön yli selviän
Sanaani voi luottaa, vaan muistiini ei
Joten kaikki ylös merkitään
Ja kun kelatili tuli niin se paloi
Velkoihin kokonaan
Ja taas siivet valkeat
Setelini selkäänsä saa
Ne kuin muuttolinnut
Syksy pesästä karkoittaa